Lävistykset syntyivät Isossa-Britanniassa 1900-luvun puolivälissä vaihtoehtoisena vartalotaideena. Aluksi se perustui ja yhdisti erilaisia heimoperinteitä, kuten korvalävistyksiä, intialaisia nenälävistyksiä, afrikkalaisia nenälävistyksiä ja intiaanien otsalävistyksiä höyhenillä. Lävistyksiä ja niihin liittyviä koruja voidaan käyttää alueille, mukaan lukien korvat, nenä, suu, huulet, nännit ja napa.
Vuonna 1991 Itävallan jäätiköstä löydettiin muumio, joka oli jäätynyt vuosituhansia; tieteellinen analyysi ajoitti sen yli 5000 vuotta taaksepäin, ja paljasti, että muumion korvat oli lävistetty. Legenda viittaa siihen, että korvan lävistyksiä voidaan yhdistää "taikaan"; monet primitiiviset heimot uskoivat, että pahat henget voisivat päästä ihmiskehoon korvien kautta, ja pitivät metallia tehokkaana suojelijana tällaisia henkiä ja haamuja vastaan – uskomus, joka sai aikaan lävistyksiä ja metallikorujen käyttämistä.
Lävistystaide saavutti maailmanlaajuisen suosion Yhdistyneen kuningaskunnan punk-aallon ja Yhdysvaltojen hippiliikkeen johdosta 1970-luvulla. Tuon aikakauden hipit ja punkkarit suosivat pitkiä hiuksia, intiaanityylisiä otsapannuja, farkkuja ja intialaistyylisiä paitoja, jotka usein koristeltiin käsintehdyillä kaulakoruilla tai metallikoruilla. Näiden liikkeiden kannattajat puolustivat taidetta, rationaalisuutta, logiikkaa, autoritaarista kulttuuria ja kapitalismia vastustavia iskulauseita käyttäen näitä asenteita ilmaisemaan työväenluokan nuorten tyytymättömyyttä ja protestia yhteiskuntaa ja status quoa vastaan. He eivät tarjonneet rakentavia ehdotuksia, vain tuhoa; he pyrkivät osoittamaan täysin kapinallisen luonteensa kieltämällä, häiritsemällä ja tuhoamalla vakiintuneet arvot. Rockmusiikin, tatuointien ja graffitien rinnalla lävistyksestä tuli toinen nuorille ensisijainen tapa ilmaista yksilöllisyyttään.
